Tein leivän. Se on niin kaunis että meinaa tulla tippa linssiin.
Uhosin tuossa aiemmin että tänä vuonna aion opetella tekemään leipää. Noh, tämä ei kyllä paljon sitä tekemistä vaatinut. Kyseessä on blogeissa pitkään kiertänyt vaivaamattoman leivän resepti, jonka nyt vasta sain aikaan. Voi jösses kun se olikin helppo. Ja ihana!! Ihan superhyvä rapea kuori ja kuohkea sisältö.
Ohjeen nappasin Kädenvääntöä -blogista, ei turhaan hehkutettu siellä, kiitos! Ja perinteisen padan puutteessa käytin Siskot kokkaa -blogin Nellen vinkistä vanhaa kunnon savipataa.
Vaivaamaton leipä
(Ohje: Kädenvääntöä -blogi)
7 dl vehnäjauhoja
2 tl suolaa
0,5 tl kuivahiivaa
3,5 dl kädenlämpöistä vettä
Sekoita kuivat aineet keskenään, kaada vesi joukkoon ja sekoita puukauhalla taikina sekaisin. Peitä taikina tiukasti tuorekelmulla (tarttuu lasiastiaan parhaiten) ja anna kohota 12-18 tuntia.
Lämmitä uuni 225 asteeseen ja laita kannellinen pata kuumenemaan samalla. Kaavi taikina jauhotetulle pöydälle, lisää jauhoa myös taikinan päälle ja pyöräytä palloksi. Peitä löyhälti tuorekelmulla ja anna levätä puoli tuntia. Heitä taikinapallo kuumaan pataan, laita kansi päälle ja paista puoli tuntia. Ota kansi pois ja paista vielä ilman kantta 15 minuuttia. Woah!
Ja jos käytätte savipataa niin muistakaa liottaa pata, eli täyttää molemmat puoliskot vedellä ja antaa veden lillua siinä vartin verran ennen kuin kippaatte veden pois ja laitatte padan kylmään uuniin.
Pitkään ehti mun savipata pölyttyä tuolla hyllyllä, mutta ei enää. Kun sieltä kerran tulee tällaisia ihanuuksia.