Meillä on ollut monena vuonna joulukuusi - välillä muovinen, välillä oikea. Koristeitakin alkaa olla sen verran, että en oikein voi tänä vuonna oikeuttaa itselleni perinteistä hamstrausta joulun jälkeisessä Stockmannin joulukoristealessa (sori Marika). Yksi asia on kuitenkin puuttunut: joulukuusen matto. En ole mieleistä löytänyt kirppareilta enkä kaupoista, kaikki on olleet jotain säkkikankaisia tonttuviritelmiä. Ja yleensä myös ihan liian isoja, meidän kuuset kun on aina aika maltillista kokoluokkaa.
Tänä vuonna päätin tehdä kuuselle maton itse. Olin jo lähdössä kauppaan etsimään tarvikkeita, mutta sitten muistin parvekkeen pöydällä olevan pitsiliinan. Se on aikoinaan ostettu kahdella eurolla Herttoniemen pihakirpparilta, ja toiminut tähän asti siis alkuperäistarkoituksessaan pöytäliinana. Sattumalta liina oli kuitenkin juuri täydellisen kokoinen myös kuusen matoksi. Ja sattumalta samalta parvekkeelta löytyi kiertoon menossa ollutta lakanakangasta. Eipä tarvinnutkaan lähteä parveketta edemmäksi mattotarvikkeita hankkimaan!
![]()
![]()
Aika romantillinen lopputulos, mutta menköön nyt näin jouluna. Nyt vaan vielä isot kasat lahjoja kuusen alle! (Ja jostain uusi liina parvekkeen pöydälle.)
![]()
Tänä vuonna päätin tehdä kuuselle maton itse. Olin jo lähdössä kauppaan etsimään tarvikkeita, mutta sitten muistin parvekkeen pöydällä olevan pitsiliinan. Se on aikoinaan ostettu kahdella eurolla Herttoniemen pihakirpparilta, ja toiminut tähän asti siis alkuperäistarkoituksessaan pöytäliinana. Sattumalta liina oli kuitenkin juuri täydellisen kokoinen myös kuusen matoksi. Ja sattumalta samalta parvekkeelta löytyi kiertoon menossa ollutta lakanakangasta. Eipä tarvinnutkaan lähteä parveketta edemmäksi mattotarvikkeita hankkimaan!
Matto syntyi yksinkertaisesti siten, että leikkasin lakanakankaasta kaksi vähän pitsiliinaa isompaa ympyrää ja ompelin ne koneella reunoista yhteen. Käänsin saumat sisäpuolelle ja ompelin käsin kääntöaukon kiinni sekä pitsiliinan kiinni kangasympyrään. Valmis!
