Onneksi uhmasin silloista avokkiani kun aikoinaan ostin vohveliraudan (väitti sitä muka turhaksi ostokseksi). Olen nimittäin viime aikoina ymmärtänyt että vohveliraudalla voi paistaa melkein mitä vaan. Nerokasta! Selkeästi joka kodin monitoimilaite.
Aloitin tämän uuden keittiöharrastuksen pienessä mittakaavassa: korvaamalla itsenäisyyspäivän jouluhenkisessä jälkiruokakattauksessa henkilökohtaisessa epäsuosiossa olevat joulutortut pienillä voitaikinavohveleilla - minivohvelien makean rapsakka sokerikuori ja söpö ulkonäkö toivat sinänsä mauttoman voitaikinan konseptiin juuri sen vaadittavan lisäplussan. Inkiväärimascarponen ja viikunahillon kanssa tarjoiltuina nämä toimivat sen mehevästi, että ei varmaan jää viimeiseksi paistokerraksi.
![IMG_9313]()
Pari vinkkiä työvaiheisiin:
- Sydämen muotoisella piparimuotilla saa kätevästi leikattua sellaiseen tavanomaiseen vohvelirautaan sopivia voitaikinakappaleita.
- Vohvelirautaa ei tarvitse rasvata, voitaikina kyllä pitää itse huolen raudan rasvoittumisesta. Kannattaa varata pöydälle talouspaperia jolla pyyhkii ylimääräistä rasvaa raudasta. (Varovasti, anna raudan jäähtyä ennen siivoamista!)
- Itse painelin palaset vielä sokerissa ennen paistamista, mikä saa vohvelipalasten kuoret mukavan rapsakoiksi kun sokeri karamellisoituu pinnalle, ja sokerikuori parantaa mielestäni myös säilyvyytta. Valitettavasti sitä sokeria karamellisoituu vähän vohvelirautaankin - jos puhdistaminen tuntuu ikävältä niin jätä sokeri väliin, mutta herkullinen kuori jää kyllä silloin saamatta.
- Jos tuo siivoaminen alkaa kuulostaa pahalta niin vinkkinä että paistoin voitaikinapalasten jälkeen vielä pari tavallista vohvelia, jotka aika hyvin imaisivat voi- ja sokerijämät raudasta.
- Vohvelit voi paistaa hyvin jo pariakin päivää ennen, säilyvät erinomaisesti tiiviissä astiassa ja avoimessakin astiassa aika hyvin. Inkiväärimascarpone sen sijaan muuttuu pistävän makuiseksi seuraavana päivänä, joten se kannattaa valmistaa vasta tarjoiluhetken lähestyessä.
![IMG_9312]()
Rapeat voitaikinavohvelit ja inkiväärimascarpone
500 g voitaikinalevyä
1 dl sokeria
0.5 tl vaniljajauhetta
1 prk marcarponea
2-3 rkl tomusokeria
0.5 tl vaniljajauhetta
2-3 cm pätkä inkivääriä
Leikkaa sydämenmuotoisella piparkakkumuotilla jäinen voitaikina sydämiksi (helpompi leikata jäisenä, ettei taikina pääse venymään). Kuumenna vohvelirauta kuumaksi (käytin asetusta 5/6) ja painele sydämet sokerissa molemmin puolin. Paista sydämiä 3-4 minuuttia ja anna jäähtyä (kuumana sokeri on vielä vähän tahmaista, joten älä käytä parasta perintölautasta).
Raasta kuorittu inkivääri lautasen päällä ja purista kaikki raasteesta irtoava mehu mascarponeen (ei siis itse raastetta). Lisää sokeria ja vaniljaa maun mukaan. Lisää kattaukseen vielä viikuna- tai aprikoosihilloa.
![IMG_9330]()
Kaivakaapas siis vohveliraudat esiin, kaiken maailman vohveliasiat odottavat paistajaansa! Ja jos kaipaa vielä lisävinkkiä vohveliraudan jouluiseen käyttöön, tässä selkeä uusperinnekisan voittaja luumuhillolla tehtynä.
(Jos jotakuta jäi nyt ihmetyttämään tuo joulutorttujen sorsiminen, niin ne ovat mielestäni vaan usein liian kuivia ja mauttomia. Uunituoreena minustakin herkullisia, mutta kun se huippuhetki on aina niin lyhyt joulutortun elämässä!)
Aloitin tämän uuden keittiöharrastuksen pienessä mittakaavassa: korvaamalla itsenäisyyspäivän jouluhenkisessä jälkiruokakattauksessa henkilökohtaisessa epäsuosiossa olevat joulutortut pienillä voitaikinavohveleilla - minivohvelien makean rapsakka sokerikuori ja söpö ulkonäkö toivat sinänsä mauttoman voitaikinan konseptiin juuri sen vaadittavan lisäplussan. Inkiväärimascarponen ja viikunahillon kanssa tarjoiltuina nämä toimivat sen mehevästi, että ei varmaan jää viimeiseksi paistokerraksi.
Pari vinkkiä työvaiheisiin:
- Sydämen muotoisella piparimuotilla saa kätevästi leikattua sellaiseen tavanomaiseen vohvelirautaan sopivia voitaikinakappaleita.
- Vohvelirautaa ei tarvitse rasvata, voitaikina kyllä pitää itse huolen raudan rasvoittumisesta. Kannattaa varata pöydälle talouspaperia jolla pyyhkii ylimääräistä rasvaa raudasta. (Varovasti, anna raudan jäähtyä ennen siivoamista!)
- Itse painelin palaset vielä sokerissa ennen paistamista, mikä saa vohvelipalasten kuoret mukavan rapsakoiksi kun sokeri karamellisoituu pinnalle, ja sokerikuori parantaa mielestäni myös säilyvyytta. Valitettavasti sitä sokeria karamellisoituu vähän vohvelirautaankin - jos puhdistaminen tuntuu ikävältä niin jätä sokeri väliin, mutta herkullinen kuori jää kyllä silloin saamatta.
- Jos tuo siivoaminen alkaa kuulostaa pahalta niin vinkkinä että paistoin voitaikinapalasten jälkeen vielä pari tavallista vohvelia, jotka aika hyvin imaisivat voi- ja sokerijämät raudasta.
- Vohvelit voi paistaa hyvin jo pariakin päivää ennen, säilyvät erinomaisesti tiiviissä astiassa ja avoimessakin astiassa aika hyvin. Inkiväärimascarpone sen sijaan muuttuu pistävän makuiseksi seuraavana päivänä, joten se kannattaa valmistaa vasta tarjoiluhetken lähestyessä.
Rapeat voitaikinavohvelit ja inkiväärimascarpone
500 g voitaikinalevyä
1 dl sokeria
0.5 tl vaniljajauhetta
1 prk marcarponea
2-3 rkl tomusokeria
0.5 tl vaniljajauhetta
2-3 cm pätkä inkivääriä
Leikkaa sydämenmuotoisella piparkakkumuotilla jäinen voitaikina sydämiksi (helpompi leikata jäisenä, ettei taikina pääse venymään). Kuumenna vohvelirauta kuumaksi (käytin asetusta 5/6) ja painele sydämet sokerissa molemmin puolin. Paista sydämiä 3-4 minuuttia ja anna jäähtyä (kuumana sokeri on vielä vähän tahmaista, joten älä käytä parasta perintölautasta).
Raasta kuorittu inkivääri lautasen päällä ja purista kaikki raasteesta irtoava mehu mascarponeen (ei siis itse raastetta). Lisää sokeria ja vaniljaa maun mukaan. Lisää kattaukseen vielä viikuna- tai aprikoosihilloa.
Kaivakaapas siis vohveliraudat esiin, kaiken maailman vohveliasiat odottavat paistajaansa! Ja jos kaipaa vielä lisävinkkiä vohveliraudan jouluiseen käyttöön, tässä selkeä uusperinnekisan voittaja luumuhillolla tehtynä.
(Jos jotakuta jäi nyt ihmetyttämään tuo joulutorttujen sorsiminen, niin ne ovat mielestäni vaan usein liian kuivia ja mauttomia. Uunituoreena minustakin herkullisia, mutta kun se huippuhetki on aina niin lyhyt joulutortun elämässä!)